Dolohov PB

"Dolohov PB on ensimmäinen holsteinini, joten tämä ihastuttava, tummanruunikko oripoika selvästi edustaa hyvää linjaa estetyyppisistä rotunsa yksilöistä. Donilla on toisin sanoen loistavat, esteisiin painottuneet vanhemmat, jotka ovat rotunsa huippuyksilöitä suvullisestikin."

Kuvista kiitos : Schou & Skouboe

Nimi	Dolohov PB	Painotus	Rataesteratsastus
Rekisteri	VH06-044-0130	Käyttö	Kilpailut ja jalostus
Rotu ja skp	Holstein, ori	Koulutustaso	Ko VaB, Re 160 cm, Me 140 cm
Väri ja merkit	trn, mtj vsk kjko mtpl	Kasvattaja	Skurvash     Saksa
Säkäkorkeus	170 cm	Omistaja	Wincare     VRL-05186
Syntymäaika	21.03.2009, 19-vuotias (varl)	Saavutukset	VIR MVA Ch, ERJ I, YLA1

★ Donin päiväkirja ★ Täyttää kolme vuotta 12.08.2009 ★ Dolohov PB on virtuaalihevonen! ★

VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 13.10.2009 (2x irtoSERT, 2 x MVAsert)
ERJ I arvonimi myönnetty 25.10.2011 (16+69,5+25+15+10=135,5)
YLA1 arvonimi myönnetty 30.07.2010 (37 + 50 + 38 + 35 = 152p.)

   

Historiikkia ja luonnekuvausta.

"Dolohov PB, kukas helkutti se on?", saatat sanoa kun ensimmäistä kertaa nimen kuulet. Kyseessä olevan hevosen omistajalla alkaa ohimo tykyttää, hampaat narskumaan ja naama punertumaan. "Siis daa, etkö sä todellakaan tiedä kuka tämä ilmiselvästi lutuinen otus on?" Itselläsi alkaa hieman menemään yli ymmärryksen tämä keskustelu. Miksi ihmeessä sinun pitäisi tietää, kuka jokin virtuaalikaakki on? Toisin et tiedä, että Dolohovin omistaja kärsii pahoista alkuaikojen traumoista. Niin hänen pitääkin aina kaupata Dolohovia kaikkialle, ja esitellä sen uber kisataustaa peitelläkseen omaa, tavattoman köyhää historiaansa muiden ihmisten herkiltä silmiltä. Dolohovilla, tai Donilla niin kuin me Sitä kutsumme, on kovin tavallinen historia puolestaan. Se haettiin aivan tavallisista olosuhteista, tavalliselta kasvattajalta ja tavalliseen kellonaikaan. Kukaan ei huomannut, että trailerissamme oli neon-valot, radiosta soi rankka techno ja automme ikkunasta tuli pilveä pihalle. Onneksi, sillä muuten meille olisi tuskin Donia myytykään. Olen kuitenkin aina pitänyt mamin pikku mussukasta hyvää huolta, ja varmistan että ori on aina muka sattumalta pihalla kun tulee vieraita kyläilemään puitteita katsoen. Doni omistaa aivan satumaisen hienon rakenteen, jolla on kiva kerskua. Itse en tietenkään harrasta omilla hevosillani leijumista, mutta muut, ne tekevät sitä kokoajan, huhuh! Historiaan palatessamme huomataan, että Donikin on ollut joskus piiperöinen ilman kilpailutaustaa ollenkaan. Hui kauhistus! Se oli nuorena kuitenkin tavattoman hyväkäytöksinen ja nopea oppinen. Muistan ensimmäisen kerran, jolloin Doni meni aivan oikein lisättyä ravia, ja muistan senkin kun ori hyppäsi ekaa kertaa yli puolitoista metriä. Ah, se nuoruus, jolloin minä olin vielä pieni ja viaton. Tai en ole oikeastaan ollut koskaan kumpaakaan.

    Hoidettaessa Doni on tietenkin kiltti, nöyrä ja rauhallinen, kuinkas muutenkaan? Täydellisistä vanhemmista syntynyt täydellinen ori pitää yllä tallin helpoimman hoidettavan titteliä. Herra katselee karsinastaan ulos rauhallisuutta uhkuen, hiljalleen pöristen sekä silmäripsiään räpytellen. Älä kuitenkaan sorru antamaan sille ylimääräisiä namipaloja, sillä muuten ah niin rauhallinen Doni käy ahneeksi ja alkaa tuuppimaan ruoan toivossa kovakouraisesti. Pidä siten näppisi kurissa karsinaan astuessasi. Onneksi herra on niin lempeä, että se antaa laittaa riimun päähänsä ongelmitta. Mikäli hoitaja kuhnailee jotain narujen kanssa, alkaa Doni mussuttamaan heinää mietteissään. Voimmekin siis päätellä, ettei ori aiheuta minkäänlaista vilinää tallipihalla harjattavana ollessaan. Doni katselee rauhallisena palmujen suhinaa, heiluttaen häntäänsä laiskasti. Ori saattaa tuntua kovin uneliaalta, mutta se yllättää hoitajansa täysin tamman nähdessään. Aluksi Doni vain vaihtaa laiskasti lepuutettavaa jalkaa, sitten se yllättäen kavahtaa ja alkaa hörisemään matalasti. Herra pörisee ohitse kulkevalle neitokaiselle kujeilevasti, mutta lopettaa sen hoitajansa käskystä. Silloin Doni kuikuilee vielä taakseen, mutta alistuu kohtaloonsa. Sitä vastoin kovia harjoja herra ei voi sietää ollenkaan. Rauhallinen ori alkaa vikuroimaan toden teolla tuntiessa karvaan harjan.. karvaat harjakset. Doni pyörittelee silmiään, loikaten toiselle puolelle karvaansa värisyttäen. Kannattaakin varata harjapakki pehmeillä harjoilla, kuten dandyllä, luonnonharjoilla ja karvankiillotusaineella. Kiiltäähän se karva jo luonnostaan, muttei lisäkiilto ole koskaan pahitteeksi. Ongelmakohtia ei hoitaessa kuitenkaan juuri ole. Doni on rauhallinen oma itsensä jokaisessa toimenpiteessä. Kaviot se antaa ylös nätisti ilman kiskomista ja harjan nyppiminen sujuu luontevasti. Satuloidessakin Doni pitää malttinsa; ainoaksi ongelmakohdaksi muodostuu turha innostuminen, hevonen kun rakastaa töihin menemistä lähes pelottavan paljon.

    Käsiteltäessä Doni on aivan omaa luokkaansa. Oria voisi luulla helposti ruunaksi sen todella rauhallisen luonteen vuoksi! Hieman nyt pitää pröystäillä kun mennään tammojen ohi, mutta muuten Doni on lauhkea kuin lammas. Esimerkiksi talutuksessa ori löntystää vierellä melkein kokoajan, mutta välillä ruohotupsut saattavat houkuttaa liikaa makeannälän yllättäessä. Mikäli narusta alkaa kiskomaan villisti vailla mitään ideaa tulevasta, hermostuu jopa lauhkeista lauhkein Doni lopullisesti. Ori heittäytyy taaksepäin, saattaa jopa huitaista etujalalla kiukkuisesti. Ihmistä kohden ori ei silti koskaan tähtää, kyse on lähinnä kurinpalautuksesta. Laitumella itsessään Doni tulee toimeen muutaman orin kanssa, mutta kaikkia se ei siedä. Tammoja ori harvoin kyttää. Muissa toimenpiteissä, kuten vesipesussa Doni on yhtä helppohoitoinen. Kukapa ei pitäisi lämpimästä suihkusta? Ori voisi olla tuntikausia pesukarsinassa, mutta sieltä poistuminen on sitten asia erikseen. Donin mielestä sopiva poistumisaika kylpylästä olisi suunnilleen kahden tunnin päästä, omistajalla toisin on kiire ja kallis vesilasku kädessään. Herra saattaa näyttää nyrpeältä keskeytyneen suihkun vuoksi, mutta viimeistään hyvä ruoka saa Donin toiselle tuulelle. Kun ruokakärry lähenee, alkaa orilla armoton hirnuminen. Se heittelee päätään kaltereiden takana, napsien melkein hoitajan sormet ruuan himossa. Nätisti Doni kyllä väistää kun käsketään, mutta sen nälkäinen ilme on niin kauhistuttava ettei pidemmälle visiitille tee mieli jäädä. Lääkärien ja kengittäjien sormia Doni ei kuitenkaan ahmi, vaan on vieraanvarainen ja rauhallinen kaikenmallisissa toimenpiteissä. Kenkien lakkaamaton kolina lähinnä unettaa oria, se vain vaipuu puolinukuksiin leuka väpättäen. Eläinlääkärin saapuessa on Doni sitten pirteä kirkassilmäinen nuoriherra, joka puhkuu terveyttä joka solullaan. Ori käyttäytyy mallikelpoisen potilaan tavoin, ja edustaa hyvin meidän tallimme korkeatasoista eliittiä muiden silmissä (egonkohotin).

    Kouluratsastuksessa toimii Doni mainiosti saaden katsojat (melkein) haukkomaan henkeään. Moni voisi uskoa oria kouluratsuksi sen upeiden liikkeiden ja työmoraalin vuoksi. Se on jo heti tunnin alussa mukana kaikessa sataprosenttisesti. Ravi on energistä ja laukka irtonaista. Toisaalta Doni on täysin estehevonen suvultaankin, joten sen laukan huomaa olevan vuosikausien ankaran työn muovaamaa. Herkkispoikanakin tunnettu Doni on puolestaan hevonen, joka tarvitsee ratsastajan menestyäkseen. Mielellään ori taipuu ihmisen tahtoon, ja menee sekaisin jos ratsastajalla on puutteelliset ratsastustaidot tai omistaa hyvin kovan ratsastustyylin. Miehistö ilman kapteenia ei toimi, joten jos haluaa oikeasti menestyä, on myös itse parannettava omaa ratsastustaan tavoitteisiin päästäkseen. Toisaalta jos oma istunta on kondiksessa, samoin hevonen ja ympäristö, tulee siitä kaunista jälkeä. Tasoltaan Doni on kuitenkin "vain" Vaativa B, joten se ei mitään piruetteja, piaffeja ja passageja osaa. Sitäkin paremmin ori vetää lisättyjä-, koottuja- ja keskiaskellajeja. Tältä estehevoselta onnistuu ilmiselvästi askeleen pituuden vaihtelu, esimerkiksi lisätty ravi on todella elastista. Jalat nousevat maasta kuin tomerasti, etuosan keventyessä huomattavasti. Toisaalta Doni kulkee melkein aina etupää keveänä. Peräänantoon ori menee nimittäin helposti, jopa hieman kokemattomillakin. Kokeneempaa ohjausta tämä herra kaipaa kuitenkin vaativimpiin koulukiemuroihin. Perus voltit ja asetukset sujuvat melkein kellä tahansa, mutta sulku- ja avotaivukset, pohkeenväistö plus laukanvaihdot vaativat hieman osaavampaa ratsastajaa. Doni haluaa pohkeen tulevan aivan kohdallaan, istunnan olevan aivan suorassa, katseen menosuunnassa ja kädet paikoillaan. Ei riitä, että ratsastaja ratsastaa kohtalaisesti, ratsastajan kuuluu ratsastaa erinomaisesti. On usein käynyt niin, että liian heiluva ratsastaja saa muuten aivan rauhallisen Donin muuttumaan ratsastajaa kiikuttavaksi paholaiseksi. Kouluratsastus onkin tarkka laji, joka ei sovi kaikille, varsinkaan kuin toinen osapuoli on tarkkaakin tarkempi virhekone.

    Esteratsastus on Donin leipälaji. Siitä se sitten saa luvan ansaita elantonsa, ja täytyy kyllä myöntää, että ori on varsin hyvin hommansa hoitanut. Donia ei ole kuitenkaan koskaan pakotettu esteille, sillä tämä holstein on kunnon estetykki. Jo yhden puomin näkeminen saa Donin tepastelemaan kuin suuren tekijän, joten isommalla esteillä ori melkein pomppaa pois pöksyistään. Turhia emme toisin ole edes yrittäneet parantaa tapaa, koska tietyssä määrin tällainen ominaisuus on enemmän kuin taivaan lahja. Doni hyppää ilmavasti, menee esteiden välissä tahdikkaasti ja tottelee ratsastajaansa (usein) kuin unelma. Mikäs sen parempaa? Hyvä hyppytyyli vielä viimeistelee luomuksen, jolloin syntyy täydellinen estekone korkeisiin luokkiin voitosta taistelemaan. Doni ei turhia kieltele, vaan hyppää ties minkälaisen esteviidakon yhdellä sulavalla loikalla. Notkeuttakin Donissa on, vaikka ori itsessään on melko suurikokoinen. Ratsu kokoaa jalkansa nopeasti jo alastulossa, ja ponkaisee ilmaan heti uudestaan silmät säihkyen. Katsojat saattavat kiljahtaa, kun iso ori jymistelee kohti pienivälistä sarjaa, mutta turhaa on äänen kuluttaminen. Erityisesti siten lyhyet askelvälit ovat Donin suosiossa. Ori taitaa jotenkin pitää keskittymistä vaativista tehtävistä. Sen takia ratsastajan pitää osata ratsastaa Donia oikein, vaikka se ei esteillä kostakaan ratsastajan virheitä. Keskittyminen saattaa nimittäin herpaantua, jos ratsastaja ei tiedä minne on menossa. Silloin voi puomeja lentää, haavemaailmassa oleva hevonen ei nimittäin ole paras kilpailukumppani. Paras apu barbimaailmaan vajoavaan hevoseen on tiukka pohje, katseen oikea suuntaus, oman istunnan parantaminen ja oikeat avut. Doni tulee yllättävän nopeasti takaisin ruotuun, mutta se pukittaa joka kerta kun ratsastajan ajatuskulku ei ole mennyt nappiin. Toisaalta parempaa ratsua hyvälle ratsastajalle ei melkein löydy, sillä vikkelä, nopea, ketterä ja rohkea Doni on kaikkea muuta kuin laiska puskaratsu. Tämän takia ori ei kuitenkaan sovellu kovaa kyytiä pelkääville ratsastajille, saati sitten aloittelijoille joka ei osaa hallita aitoa hevosvoimaa. Jo puomeilla orin kapasiteetti kuitenkin näkyy, Doni on nimittäin ylivoimainen korkeudesta riippumatta, esteiden mallista huolimatta.

    Maastoratsuna Doni on melko vakaa ja rauhallinen, vaikka intoa löytyy huolestuttavan paljon! Muuten ah niin helposti onnistuva selkään hyppääminen saa uudenlaisia vaikeusasteita, Doni kun tepastelee paikoillaan kuin lähtöön valmistautuva laukkaratsu. Varsinkin suuressa porukassa oleminen on Donille merkki toiminnan täyteläisestä maastolenkistä, silloin ori on erityisesti lentoon lähdössä. Reipas ja rohkea Doni onkin useimmiten porukan kärjessä, se kun ei potki ja vauhtiakin löytyy. Heti kosteaan viidakkoon sukellettuaan ori kulkee nätisti peräänannossa, kuunnellen ratsastajansa käskyjä täydellisesti. Mikäli takaa joku yrittää ohittaa, osaa Doni peittää koko kapean viidakkopolun kuin iso sementtieste. Jossain vaiheessa ori alkaa itsekin lisäämään vauhtia kuin mikäkin salakavala otus, usein ratsastajansa huomaamatta. Mikäli ratsukko on yksin maastossa, ei vauhdin lisäystä edes huomaa, mutta porukassa takanatulijat usein huutavat hidastamaan. Laukatessa Donille saakin syöttää jatkuvasti puolipidätteitä, se kun luulee ilmeisesti olevansa jonkin sortin laukkaratsu. Ori vaihtaa kaarteen mukaan laukkaa, liitäen eteenpäin sieraimet päristellen. Rohkea Doni menee kuitenkin aina suoraan, se ei turhia säiky viidakon eläimiä tai varsinkaan maassa lojuvia tukkeja tahi käärmeiden ruhoja. Turhan tapporohkea ei ori ole, se osaa hidastaa sopivissa paikoissa. Nariseva, kapea riippusilta saa Donin pysähtymään, ori kun askeltaa moiset lankkuviritelmät varovaisesti käynnissä. Maastoesteradalla Doni sitten loikkaa jokaisen vastaantulevan esteen yli, oli se sitten maastoeste tai upottava suo. Korvat pystyssä laukkaava ori suoriutuu esteitä mallikkaasti, kapeat erikoisesteetkin sujuvat Donilta kuin luonnostaan. Vesiesteillä ori saattaa joskus epäröidä, mutta ratsastajan tuki auttaa tässä tilanteessa. Rannalla, mereen sukeltaessa on ongelma hieman samanlainen. Ori puhisee rannalla, astuen hitaasti kohti maininkeja korvat puolelta toiselle heiluen. Doni pitääkin enemmän rantalaukoista! Silloin se nelistää harja hulmuten, kahmien joka askeleella itselleen etumatkaa muihin!

    Kilpailuaamuna Doni pyörii karsinassaan innoissaan, odottaen hoitajaa levottomana. Ori kolistelee, muttei ala potkimaan seiniä hajalle naapureidensa tavoin. Kun sitten päästään itse lastausrampille, on herra kuin tulta ja tappuraa. Se suorastaan juoksee omaan osastoonsa innoissaan, jääden autoon syömään heinää. Muita matkalaisia ei Doni noteeraa, ei se kuitenkaan niihin pääsisi käsiksi vaikka haluaisi. Aina kun pysähdytään, saa hiljainen ori itselleen uutta puhtia. Se hirnuu kimakasti, vaatien ulospääsyä. Välietapeilla Doni liihottelee pitkin pihaa sieraimet suurina, valmiina kilpailuun vaikka väärinpäin. Varsinaisella kilpailualueella ori sitten villiintyy täysin. Herra usein peruuttaa ulos rytinällä, hirnuen kaikille kaikuvat terveisensä. Doni on kilpailupaikalla kuin mikäkin bilehile, valmiina toimintaan diskovalojen kera. Satuloidessa oria saakin pidellä kaikin voimin, herra kun haluaisi juoda muiden luokse riehumaan. Varsinkin suojien kanssa saa olla tarkkana ettei saa kaviota päähänsä! Varsinaisessa verryttelyssä Doni on jo paljon keskittymiskykyisempi, mutustelee vain kuolainta ravatessaan peräänannossa muiden keuliessa taustalla. Ensimmäisen verryttelyesteen itsessään ori melkein aina pudottaa alas, tuntemattomasta syystä. Se kyllä valpastuu huomattavasti, nostellen jalkojaan korkealle. Melko lyhyen ajan jälkeen on Doni jo valmis radalle. Liika verryttely vain uuvuttaa tai kylmettää lihakset välissä, herra haluaa suoraan toimintaan välittömästi! Radalle Doni astelee varmoin elkein, heitellen päätään, laukatessaan samalla atleettisesti. Aluksi ori saattaa painaa kuolaimelle ensimmäistä estettä lähestyessä, mutta tiukka istunta saa estetykin kuulolle. Esteradalla Doni pyrkiikin antamaan kaikkensa, vaikka se sitten vaatisi hyppyä lähes mahdottomista kulmista. Ori mieluummin kaatuu radalle kun kieltäytyy toistamiseen! Kunniakierroksilla Doni on sitten vähemmän kunniakkaampi, herra kun pukittelee innoissaan kierroksen ympäri nuoren raakileen tavoin.

Sukutaulu ja sukuselvitys.

Isä: Upea Skurvashilainen tummanruunikko ori, Wolf Creek B17 ei ole turhaan ansainnut mainettaan. Holsteinori on omalta osaltaan tuonut virtuaalihevosille hyvää verta, jossa yhdistyvät erilaiset linjat taidokkaasti. Vaikka orilla luulisi olevan Skurvashin tapaan monia jälkeläisiä, silti sillä on niitä vain neljä kappaletta. Wolf Creekia voidaan siten hyvällä syyllä sanoa harvinaiseksi nimeksi sukutaulussa. Tällä 168 cm korkealla hujopilla on takanaan myös omaa menestystä. Sen saavutuslistoilla etenkin estelaatuarvostelusta tullut ykköspalkinto hivelee silmää, mutta myös YLA2-arvonimeä pidetään kunniassaan. Wolf Creek B17 ei ole kuitenkaan näiden lisäksi käynyt näyttelyissä, saati sitten kantakirjauksessa. Rakenteellisesti ori ei kenties ole täydellinen, mutta luonteen osalta kyllä. Jo edesmennyttä oria muistetaan varmasti lämmöllä!

Isänisä: Jälleen toinen Skurvashilainen kuuluisuus, tuontisukuinen Tristan GER on varmasti kaikkien holsteinkasvattajien tietoisuudessa! Tällä upealla, jopa 168 cm korkealla tummanruunikolla orilla ollaan kilpailtu mahtavat 131 sijoitusta painotuslajissaan rataestaratsastuksessa. Yllättävän kilttiluontoinen ori on vallannut oman tilansa tallin hengestä, Tristan kun hurmaa kaikki joko upealla rakenteellaan tai suloisella olemuksellaan. Hyvän ulkonäkönsä ansiosta orille myönnettiin muotovalio, josta totta vie saa nykyään olla ylpeä! Tristan on lisäksi saavuttanut näyttelymenestyksensä lisäksi kunniaa myös laatuarvosteluissa. ERJ II- sekä etenkin YLA1-arvonimen ansiosta myös jälkeläisiä on kertynyt uskomattoman paljon, tarkemmin jopa yhdeksän kipaletta. Osa näistä jälkeläisistä kilpailee isänsä tavoin korkeissa esteluokissa.

Isänisänisä: Hollantilainen tuontihevonen Galahad rikkoo tietämättään järjestelmää. Yleensä kaikkien hevosteni suvut juontavat juurensa sodanaikaiseen Saksaan. Tämä ruunikonkimo ori on sitä vastoin Alankomaiden sarjatuotantoa, kaikessa määrin. Vuodelta 1970 syntyjään oleva, 167 cm korkea ori piti jo varsana yllä asemaa seuraavana huipputähtenä. Galahdin kaukaisempi sukulainen Pontus oli todellakin tavoittelemisen arvoinen nimi sukutaulussa, varsinkin kun ori itse oli käsiteltävänä erittäin helppo sekä rauhallinen. Kolmivuotiaana Galahadilla kokeiltiin esteitä ensimmäisen kerran. Tämän jälkeen ori alkoi vuosi vuodelta voittamaan merkittävimpiä kilpailuita, aina vain korkeammalta tasolta. Kun vihdoin ja viimein Galahad otti voiton maailmancupista, oli se jo luonut itsestään legendan. Jälkeläisiä ori omistaakin reilut kaksisataa kipaletta.

Isänisänemä: Saksalaista verta edustava Guilt On Skin on todellakin omalaatuisensa tapaus. Jo varsana tamma säväytti luonteellaan, hevosella kun oli yllättävän kova tahto. Koulutus olikin kivinen ja vaativa. Vasta kymmenenvuotiaana Guilt On Skin tuntui kunnioittavan ihmistä. Kun radalle sitten astui 160 cm korkea musta otus, meinattiin se nauraa pihalle. Pienen kokonsa lisäksi ei nimittäin Guilt On Skin omistanut kovinkaan imartelevaa rakennetta, vaikka hyppykykyä riitti. Tamman kasvattaja, vaatimattoman maalaistalon mies ei kuitenkaan arvosteluista piitannut, vaan johti hevosensa voittoon yhä useammin. Viisitoistavuotiaana, vuonna 1985 Guilt On Skin teki viimeisen tempauksensa; pieni tamma loikkasi 170 cm korkean pystyn yli puomia hipaisematta. Näin Guilt On Skin sai oman paikkansa holsteinien historiassa.

Isänemä: Donin sukutaulu on täynnä menestyneitä hevosia, joten Sweet Dreams saattaa herättää mielenkiintoa. Tammalla ei kun ole minkäänlaisia arvonimiä, saati sitten edes kilpailu-uraa. Sweet Dreams on sentään kerännyt itselleen kaksi sijoitusta esteratsastuksesta, onneksi toinen niistä on 120 cm tasolta ja toinen 140 cm korkeudelta. Ilmeisesti tammalla hyppykykyä riittää, vaikkei se olekaan päässyt todentamaan omia taitojaan kilpailuissa. Alun perin Sweet Dreamsin oli määrä kilpailla, joten Skurvashin omistaja astutti oman orinsa tällä tammalla. Kilpailuita ei kuitenkaan kuulunut, joten Sweet Dreams on jäänyt sukutauluun lupausten rikkomisen vuoksi. Jälkeläisiä tammalla on silti ainakin kolme. Onhan tämä 167 cm korkea rautiaankimo tamma kyllä omalta osaltaan hyvinkin vaikuttava, varsinkin luonteensa vuoksi.

Isänemänisä: Brittien saarilta kotoisin oleva rautias ori Solo Frutti syntyi vuonna 1968. Britit alkoivat olla lähes itsevaltiaita esteratsastuksen historiassa noihin aikoihin. Ori koulutettiin nopeaa tahtia kilpailutykiksi, pitämällä tiukkaa kuntokuuria yllä. Solo Frutti olikin täysin valmis korkeille kilpailuradoille jo neljävuotiaana. Orin pää ei kuitenkaan kestänyt jatkuvaa rasittamista ilman lepoa, joten se alkoi kapinoimaan. Silti Solo Frutti hyvinä päivinään onnistui pääsemään muutaman kerran loistaville sijoituksille kansainvälisissä luokissa. Radoille kyllästyneen, vasta kahdeksanvuotiaan, 165 cm korkean orin osti Belgialainen mies. Ori pääsi laitumelle viettämään leppoisia eläkepäiviä. Noilta ajoilta lähtien astui Solo Frutti melkein kaksisataa tammaa, parantaen holsteinien verta huomattavasti hyvän suorituskyvyn sekä rakenteen osalta.

Isänemänemä: Yhdysvalloissa alkunsa saanut M. Mildora ei kenties lukeudu lajin kuuluisimpiin nimiin, mutta monet holsteinkasvattajat tuntevat hevosen sekä sen taustat yllättävän hyvin. Tamma oli sopusuhtainen, mutta säkäkorkeus oli vain 157 cm. Pienikokoinen M. Mildora ei saanutkaan aluksi osakseen sitä arvostusta, mitä olisi kaivannut. Kukaan ei uskonut rautiaankimon mahdollisuuksiin esteradalla. M. Mildora silti sai omistajansa uskomaan sen mahdollisuuksiin, viemällä tamman muutamiin kilpailuihin. M. Mildora hyppäsi aina 140 cm asti voitokkaasti. Omistajan rahatilanteen vuoksi korkeampiin luokkiin ei silti menty. M. Mildora oli jo kerinnyt keräämään itselleen pienen fanijoukon, joka koostui lähinnä kasvattajista. Omistaja suostuikin astuttamaan tamman neljään otteeseen. Ei ole ihme, että niistä jokainen on osoittanut lahjakkuutta!

Emä: Yksipolvinen Strongbow PB on kotoisin Skurvashista, mistä monet muutkin loistokkaat hevoseni ovat. Taas yksi hevonen, jolla on kilpailutausta kohdallaan kaikin puolin! Mustankimo, kaunis tamma on saanut painotuslajistaan rataesteratsastuksesta 68 sijoitusta, joista sietää olla ylpeä. Doni on melko nuoren tamman toinen jälkeläinen, hevonen kun ei ole kerinnyt olemaan pitkään jalostuspuolella. Strongbow ei ole myöskään rampannut näyttelyissä. Arvonimiä itselleen Strongbow on kerännyt vasta yhden, mutta sekin on ykköspalkinto estelaatuarvostelusta. Ei mikään turha titteli todellakaan! Kenties Strongbow tulee vielä kahmimaan lisää kunniaa? Tästä nimestä tulee jalostuspuolella luultavasti erittäin kuuluisa, ihan upean sukutaulunsakin vuoksi! Jälkeläisiä tammalla on vasta kolme, mutta hyvin tuloksin!

Emänisä: Skurvashissa asuva Cúthalion on omalaatuinen tapaus tuontioriksi, se nimittäin haettiin Saksan sijaan Hollannista. Hyvin menestynyt holstein saavutti uransa aikana 60 sijoitusta esteratsastuksessa, voittaen jopa 160 cm luokkia. Rautiaankimo Cúthalion ei kenties ollut rakenteellisesti kovinkaan siro tai muutenkaan hyväkulmainen, mutta potentiaalia tältä jopa 169 cm korkealta orilta löytyy! Hyväluontoinen, nallekarhumainen naistenkaataja Cúthalion on jo varastanut paikkansa tallilaisten keskuudesta pelkällä olemuksellaan, mutta loputkin ori säväyttää hyvän hyppytekniikkansa ansiosta. Cúthalion on jo kahminut itselleen ERJ I- ja YLA2-arvonimet, joista saa olla erittäin kiitollinen! Jälkeläisiä herralle onkin siunaantunut 7 kappaletta, joista lähes jokainen on erittäin hyvin menestynyt omalla tahollaan!

Emänisänisä: Hollantilainen tuontiori Cuthamian on suvun poikkeus, sillä ruunikonkimon hevosen kyvyt eivät riittäneet kovinkaan pitkälle esteratsastuksen parissa. Cuthamian isä Delameracone oli omana aikanaan yksi holsteinkasvatuksen tähtinimistä kansainvälisten tulosten kera. Cuthamianista itsestään odotettiin paljon loistokkaiden vanhempiensa vuoksi. Ori ei omistanut kovinkaan siroa saati hyvin kulmautunutta rakennetta, askellajitkaan eivät säväyttäneet katsojaansa. Cuthamianin tähtihetki oli voitto 130 cm luokasta kansallisissa kilpailuissa. 170 cm korkea hujoppi ei siten jättänyt pahemmin laatua jälkeensä. Kenties lahjakkuus hyppäsi sukupolven yli? Vain rohkeimmat holsteinkasvattajat uskaltautuivat astuttaa tammansa Cuthamianilla, vaikkakin hyvin tuloksin; orin jokainen jälkeläinen on loistokkaasti menestynyt!

Emänisänemä: Belgiassa syntynyt Latima sai jo nuorena itselleen vankan ihailijajoukon. Hyvärakenteinen, siro rautias tamma hurmasi kasvattajansa täysin. Latima päätyikin kilpailemaan melko nuorena, kilpailukentille se astui jo nelivuotiaana. Melko pahaluontoinen, vaikeasti käsiteltävä tamma nousi nopeasti tasolta toiselle, kilpaillen jo seitsenvuotiaana 150 cm luokissa voitokkaasti. Vaikka Latima oli vain 159 cm korkea, ei se antanut pienuuutensa haitata. Tamman uran kohokohta olikin korkeushyppyluokan voitto, jossa esteet nousivat parhaimmillaan 170 cm korkeuteen... Latima kuitenkin vammautui pian tämän jälkeen, eikä siitä ollut enää kilpailemaan. Tamma siirtyi jalostuskäyttöön kymmenvuotiaana, saaden kaikenkaikkiaan viisi loistavasti menestynyttä jälkeläistä. Hollantiin holsteintamma muutti eläkepäiviensä turvin.

Emänemä: Saksalainen tuonti Grebain GER on kotoisin samalta omistajalta kuin siippansa Cúthalion. Siinä missä ori oli hivenen innokas, on Grebain paikallaan pomppiva aropupu. Holsteintamma laukkaa esteradalla pää viidentenä jalkana, rynnäten kuin mikäkin laukkaratsu. Silti hyväkäytöksinen, vain 164 cm korkea Crebain on monen suosikki etenkin hoidettaessa. Tamma itsessään on potentiaalinen kilpailuratsu, jonka kyvyt riittävät jopa 160 cm luokkiin asti. Crebin onkin ansainnut muutaman voiton kyseiseltä tasolta, ja kerran jopa estecupin voiton! Melko nuori tamma on elänsä aikana kahminut myös ykköspalkinnon estalaatuarvostelusta. Laadukas tamma on silti saanut vasta kolme varsaa, joista kahdella on täydet sijoitukset. Kenties tammasta tulee tulevaisuudessa vielä suositumpi jalostuskäytössä?

Emänemänisä: Venäjältä kotoisin oleva Cremasky syntyi 1960-luvun loppupuoliskoilla, joutuen jo varsasta lähtien armeijan käyttöön hermoja vaativiin tehtäviin. Siirtyessään poliisipartioon orin kyvyt huomattiin, vaikkakin hieman viiveellä. Hevonen hyppäsi sulavasti esteiden yli, vaikka korkeus hipoi jo puolta metriä. Cremasky kilpaili muutamat kilpailut 140 cm tasolla armeijan omistuksessa, kunnes se myytiin entiselle poliisille Moskovaan. Orin kapasitettille ei löytynyt loppua, kaunis tummanrautias ori kun voitti kilpailuja toistensa perään. Kansainvälisille tasoille ei Cremaskyn kanssa silti menty omistajan rahatilanteesta johtuen. Monet holsteinkasvattajat muistavat silti hyväkäytöksisen orin joka hyppäsi kevyellä hyppytyylillä. Varsoja Cremaskylle kertyi kuitenkin vain kaksikymmentä, vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä!

Emänemänemä: Suvun yksi ehdoton tähtinimi Bainewise oli omana aikanaan erittäin merkittävä hevonen. Sysimusta, kiiltävä tamma oli melkein tähti jo syntyessään. Hyvärakenteinen holstein oli perinyt emältään täysiverisen rakenteen, ja isältään luonteenlujuuden sekä estekyvyt. 168 cm korkea tamma ei ollut mikään vaatimaton näky kilpaillessaan ensimmäistä kertaa kansainvälisillä tasoilla. Selvä taistelijatyyppinen Bainewise oli noussut nopeasti tasolta toiselle, kilpaillen nyt sukunsa kunniasta. Tamman kaukaisempi sukulainen Uragulthan kiinnosti monia kasvattajia, varsinkin kun Bainewise oli nyt maineensa huipulla lukuisten 160 cm tasolta kahmimiensa voittojen kera. Varsoja tammalle kertyikin reilusti, jopa kahdeksan kappaletta! Näistä enimmät ovat menestyneet loisteliaasti esteratsastuksen parissa!

Jälkeläiset ja jalostusinfo.

Donin genotyyppi värin suhteen on EeAa. Fenotyypiltään jälkeläisten yleisin väri on ruunikko (52,6 %), toiseksi yleisin on rautias (25 %), mustaa esiintyy vähiten (24,4 %) Värin lisäksi periytyvinä ominaisuuksina esiintyvät orin hyvät askellajit, helppo luonne sekä loistova työmoraali. Doni ei kanna mitään tautia resessiivisenä saati dominoivana. Orin suuresta koosta huolimatta jälkeläisten kokoluokka omaa suuren hajonnan, joten kyseisen ominaisuuden ei voida olettaa periytyvän suoraan jälkeläisiin. Huolimatta Donin kimotaustasta, ei ko. väri periydy.

Kilpailukalenteri.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Kaikki kilpailut löytyvät täältä! Sijoituksia on yhteensä 113 kappaletta.

Näyttelykalenteriin merkitään vain sertit. Sertejä on yhteensä 4 kappaletta.

Valmennukset.

16.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 160 cm
"Täksi päiväksi oli luvattu loskaa, joten pääsimme maneesin harjoittelemaan. Diamonte verytteli orinsa itsenäisesti ennen kuin aloitimme varsinaisen estetunnin harjoitukset matalilla esteillä. Doni kulki hyvin allasi, se kuunteli myös lisäyksiä sekä kokoamisia tehdessäsi eikä pullannut ohjaa vastaan. Ensimmäinen harjoitus oli noin metrin korkuinen, neljän esteen jumppasarja. Ensimmäinen kerta sujui moitteettomasti, toisella kerralla ori kolisteli toisen esteen alas kompastuessaan. Toisena tehtävänä oli kahden okserin sarja, joiden jälkeen kaarrettiin kolmella laukkalla 160 cm korkealle värikkäälle pystylle. Ensimmäisellä kerralla ori kolautti ensimmäisen okserin etupuomin alas, mutta meni toisella kerralla virheettömästi, vieläpä hyvällä tyylillä ja loistavalla hyppypaikalla. Sen jälkeen annoin Diamonten loppuveryttellä orin hyvin ravissa eteen-alas ja kävellä lopputunnin pitkin ohjin. Ori oli mainio valmentaa!"

15.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 140 cm
"Ulkona satoi lunta vain vähän ennen valmennustamme, joten pidimme sen kentällä jälleen. Aloitimme kouluratsastuksella, muista jälleen ryhti! Diamonte verytteli oria noin 20 minuuttia ohjauksessani, jonka jälkeen aloitimme hyppäämisen 80 cm korkeilla veryttelyesteillä. Ensimmäinen tehtävä oli neljän esteen linja, johon ensimmäiseen väliin tuli ottaa kolme laukkaa, toiseen kaksi ja kahteen viimeiseen neljä laukka-askelta. Ensimmäisellä kerralla Doni askelsi laukan liikaa ekalla välillä, mutta korjasi virheen seuraavalla kieroksella. Toisessa harjoituksessa oli kolmiosainen, 140 cm korkea sarja kahden laukan välillä. Harjoitus sujui ongelmitta. Lopuksi Diamonte loppuverytteli oria ravissa ja siirtyi lopulta käyntiin."

14.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 140 cm
"Tänään oli kaunis, kirpakka talvipäivä, joten pystyimme pitämään valmennuksen kentällä tunkkaisen maneesin sijaan. Diamonte verytteli lihaksikasta puoliverioriaan itsenäisesti ennen kuin aloitimme varsinaisen estetunnin harjoitukset. Ensimmäisenä Diamonte meni veryttelyksi kavaletteja. Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli muutaman metrin korkuisen esteen harjoitus. Toisena tehtävänä Diamonte meni 120 cm korkeaa, kolmiosaista sarjaa. Ori hoiti hommansa todella upeasti. Viimeinen tehtävä oli 140 cm korkeudella suoritettava, yhdeksän esteen rataharjoitus. Ensimmäisellä kerralla Doni tiputti toisen okserin takapuomin, mutta toinen kierros sujui virheettömästi. Lopuksi Diammote verytteli oria ravissa pitkin ohjin."

13.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 110 cm
"Ulkona oli tänään puolipilvistä, pidin valmennuksen kentällä. Diamonte oli jo veryttelemässä upeaa oriaan, kun saavuin paikalla. Diamonten veryteltyä orin aloitimme kahdella kavaletilla. Ne sujuivat orilta kuin vettä valaen, joten jatkoimme ensimmäiseen harjoitukseemme, joka oli perinteisestä jumppasarjasta poiketen kaareva linja 120 cm korkeudella. Ori suoritti tehtävän heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti, joten jatkoimme toiseen harjoitukseen, seitsemän esteen jumppasarjaan. Jumppasarjan ensimmäinen este oli 50 cm korkea ja korkeus nousi jokaisella esteellä kymmenen senttimetriä. Ensimmäisellä kerralla Doni kolisteli muutaman esteen alas, samoin toisella kerralla, mutta kolmannella kerralla meni täydellisesti. Sen jälkeen annoin Diamonten loppuverkata orin ja häippäsin itse vällyjen alle."

12.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 120 cm
"Tänään ulkona satoi lunta rajusti, joten pidimme valmennuksen maneesissa. Diamonte verytteli kerrassaan upean, joustava askelisen orin itsenäisesti, jonka jälkeen otimme ensimmäiset veryttelyhypyt. Veryttelyhyppyjen jälkeen ensimmäisenä tehtävänä oli pitkä, kahdeksan esteen jumppasarja. Aluksi esteet olivat lähinnä 80 - 90 cm korkuudella, mutta muutaman kierroksen jälkeen niitä korotettiin 110 - 120 cm korkuuteen. Toisena tehtävänä oli pienimuotoinen, kuuden esteen rataharjoitus 120 cm korkeudella. Pientä alkupoukkarointia lukuunottamatta ori meni hyvin ja pääsimme lopettamaan ajoissa. Otit ravissa jälleen eteen-alas, sen jälkeen loppukäynnit kaikessa rauhassa."

11.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 160 cm
"Tänään oli poikkeuksellisen viileää. Pidimme valmennuksen siitä piittaamatta kentällä, ei ainakaan joutuisi hikoilemaan hirveästi. Olin pahasti myöhässä, sillä auto simahti ojaan ja jouduin liftaamaan tallille, joten Diamonte verytteli oria jo laukassa. Pääsimme aloittamaan lähes heti ristikoilla. Tänään olin varannut paljon aikaa yhdelle harjoituksistamme, ensin hypytin muutaman kerran Diamontea 160cm korkeilla esteillä ja sitten siirryimme harjoitukseen. Pitkä ja keskittymistä vaativa rata koitteli jo Doninkin taitoja, ja hermoja ennen kaikkea. Kolmannella kerralla Doni jopa kielsi kuudennelle esteelle. Lopulta, hieman myöhässä pääsimme lopettamaan valmennuksen. Pyysin Diamontea loppuveryttelemään orin kunnolla jotta maitohapot poistuisivat orin elimistöstä. Lopuksi Diamonte siirtyi vapaaseen käyntiin ja taputti oria kunnolla kaulalle."

10.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 140 cm
"Vaikutti siltä kuin taivas olisi revennyt, sen verran kovaa satoi joten jouduimme maneesiin evakkoon ellemme olisi halunneet vesilammikossa uida. Diamonte oli kerrankin (jes :D) minun jälkeeni, joten sain katsella ratsukon yhteistyötä kaikissa askellajeissa. Pikaisten kavalettiveryttelyjen jälkeen siirryimme mukavaan ja helppoon ristikko jumppasarjaan. Yllätys, yllätys, Doni ei tiputtanut kertaakaan puomeja maantasalle. Toinen tehtävä oli suhteutettu linja kolmella laukalla 140 cm korkeudella. Donista näki, että se nautti hyppäämisestä. Kolmas harjoituksemme oli kolmen esteen harjoitus. Ensimmäisellä kerralla Doni otti toiselle esteelle puolikkaan askeleen ja toisella kerralla lähti taas liian kaukaa. Jätimme kuitenkin sen siihen, sillä ori oli työskennellyt hyvin. Diamonte verytteli lopuksi oria kevyessä ravissa ja siirtyi käyntiin pitkin ohjin."

09.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 140 cm
"Aloittaessamme valmennuksen taivas oli vain vähän pilvessä, mutta jouduimme siirtymään maneesiin melko alkuvaiheesta sillä vettä alkoi sataa kaatamalla. Diamonte jatkoi maneesissa veryttelyä laukassa. Katselin orin upeaa askelta ja huokailin itsekseni. Ori meni upeasti muodossa. Aloitimme veryttelemään kahdella kavaletilla. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli kaareva, neljän laukan linja joista ensimmäinen este oli 140cm korkea pysty ja toinen 140cm korkea viuhka. Doni suoritti harjoituksen vaivattoman oloisesti, vaikka ensimmäisellä kertaa Diamonte jäi jälkeen yhdestä hypystä. Toinen tehtävä oli kolmiosainen sarja, jonka ensimmäinen este oli pysty ja toinen ja kolmas oksereita. Doni liisi vaivattomasti niiden yli. Annoin Diamontelle luvan loppuravata orilla ja lähdin itse kotia kohti kaatosateessa."

08.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 120 cm
"Täksi päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, mutta kun saavuin tallille ei tuulta ollut nimeksikään joten pääsimme kentälle maneesissa paahtamisen sijaan. Diamonte verytteli näyttävää oriaan hetken ohjauksessani. Ori työskenteli nätisti peräänannossa, käyttäen takajalkojaan ponnekkaasti korvat hörössä. Muista jälleen ryhti! Laitoin Diamonten tekemään hetken istuntaharjoituksia, mutta sitten pääsimme varsinaiseen työn makuun. Aloitimme veryttelemään ristikoilla ja pienillä pystyillä. Sen jälkeen otimme muutaman 110 cm - 120 cm korkean yksittäisen sekä muutaman linjaharjoituksen. Sen jälkeen siirryimme keskittymistä vaativaan ratatehtävään. Esteitä oli vain kuusi, mutta kaarteissa ja käännöksissä piti olla tarkkana jos halusi säilyttää puomit nykyisellä paikallaan. Ensimmäisellä kerralla Doni meni hienosti, mutta kielsi yhdelle esteelle toisella kierroksella huonon lähestymisen vuoksi. Diamonte meni esteen uudelleen ja ori hyppäsi sen nätisti. Lopuksi annoin Diamonten ravata orilla ja siirtyä lopulta käyntiin. Doni käveli rennoin askelin, ja näytti kaikin tavoin olevan tyytyväinen oloonsa!"

07.01.2010 - Valmentajana Sanni S. - Taso 100 cm
"Tänään päivä oli selkeä ja aurinko porotti ihanan kuumasti selkään joten hikoilimme kentällä kuumuutta hohkavan maneesin sijaan. Istuin katsomoon ja riisuin päällimmäisen paitani pois katsellessani kuinka Diamonte verytteli Donia kentällä. Doni kulki upeasti muodossa, yhteistyö oli saumatonta eikä ongelmakohtia juuri ollut, mitä nyt ratsastaja välillä istui hieman kilpikonnamaisesti. Muista vaan parempi ryhti, niin istuntasi on vielä enemmän joustavampi! Aloitimme veryttelemään kavalettiympyrällä. Muutaman kerran Doni tuli liian kaukaa tai liian läheltä, mutta korjasi virheen nopeasti. Ensimmäinen harjoitus oli hikisen pitkä, kuuden esteen jumppasarja 100cm korkeudella. Ensimmäisellä kierroksella Doni hyytyi puolivälissä ja jäi jokseenkin kauas esteestä. Toisella kerralla Diamonte kaasutti jumpalle liian kovaa ja lensit alas kolmannella esteellä. Naureskelin vahingoniloisena ja autoin Diamonten takaisin selkään. Kolmas kerta onneksi sujui virheettä. Tämän päivän valmennuksemme käsitti vain tämän, joten annoin Diamontelle luvan siirtyä loppuraveihin, antaen hevoselle pitkää ohjaa. Loppukäynnit suoritimme maastossa, missä Doni katseli ympärilleen innosta hehkuen."

06.01.2010 - Valmentajana fruity - Taso 100 cm
"Saavuitte maneesille hyvissä ajoin. Doni vaikutti jo valmiiksi todella pirteältä, mikä johtui siitä että ilma oli kylmä ja pakkanen paukkui. Doni vilkuili ympärilleen, kuin kysyen; ”Missä ne esteet viipyvät?” Kävelit Donin kanssa muutaman kierroksen pitkin ohjin. Parin kierroksen jälkeen käskin sinun kerätä ohjia. Aloitit verryttelemällä hieman käynnissä, kun aloin kantaa puomeja ja tolppia. Doni tietysti innostui vielä enemmän, kun se kuuli puomien kolahtelua. Käskin sinun verrytellä ravissa, tekemällä paljon kiemuroita, pysähdyksiä, peruutuksia ja väistöjä kumpiinkin suuntiin. Doni totteli jokaista apua todella hyvin, välillä ori olisi kuitenkin halunnut rynnätä 70cm:lle pystylle, mutta pidättelit sitä hienosti ja pehmeällä kädellä. Laukkaveryttelyksi saitte tehdä pitkillä sivuilla lisättyä laukkaa, lyhyillä sivuilla oli tarkoitus koota laukkaa ja tehdä lyhyen sivun keskelle 10m voltti. Doni innostui tästä kovasti ja ori tekikin pieniä loikkia, sinä taas hieman jännityit, jolloin ori laukkasi hieman jännittyneesti. Käskin sinun rentoutua, pikku hiljaa aloit rentoutumaan, joten käskin sinun tulla kaarevalle sarjalle, jonka olin rakentanut maneesin toiseen päähän pääty-ympyrän avoimelle puolella. Olin laittanut sarjalle 6 kavalettia yhden raviaskeleen päähän toisistaan, korkeudeltaan ne oli 30cm. Aluksi tulit sarjan ravissa. Doni nosteli kepeästi jalkansa yli kavalettien, eikä yksikään puomi kolissut. Ori jopa liioitteli nostaen jalat ”ylikorkealle”. Välillä kuitenkin unohdit pitää ulkopohkeen kiinni, jolloin ori valui vähän liian ulos ympyrällä, jolloin välit muuttuivat liian pitkiksi, ja puomit kolisivat. Ketteränä hevosena Doni kuitenkin pelasti teidät venyttämällä askelia välien mukaan. Hyppäsitte samaa sarjaa laukassa, mutta nyt esteet olivat 60cm. Olin rakentanut toiselle pitkälle sivulle pitkän jumppasarjan. Esteiden välit olivat eri pituiset. Ensimmäisenä oli puomi ja pikku hiljaa korkeus nousi. Viimeinen este, okseri oli 70cm. Käskin teidän tuli tasaisessa vauhdissa, niin että sinulla olisi pohkeet kiinni ja tuki suussa. Käytit heti ohjeita hyväksi. Doni laukkasi innoissaan jumppasarjalle, ehkä hitusen liian kovalla vauhdilla. Sait hienosti kuitenkin koottua laukkaa hieman ja Doni hyppäsi jumppiksen tasaisen laukan koko ajan säilyttäen. Ori hallitsi hienosti eri pituiset välit ja jätti huimasti ilmavaraa viimeiselle esteelle. Nostin jonkun verran esteitä ja Doni lähti innokkaasti ylittämään niitä. Ori oli kuitenkin niin hurmioitunut esteistä, jolloin haastavat välit sai sen sekoamaan askelissa ja viimeinen este tuli alas. Tulitte saman uudelleen, nyt Doni keskittyi selvästi ja halusi näyttää että se pääsisi kepeästi yli esteiden. Nostin viimeisen esteen vielä metriin. Tulitte estettä vielä muutaman kerran. Doni meinasi taas innostua hieman liikaa, mutta rauhallisilla puolipidätteillä ja tiiviillä istunnalla sait orin kuriin ja se hyppäsi esteet kepeästi ja jätti taas esteisiin huiman ilmavaran. Teillä sujui erittäin hyvin tänään. Tällaisia ratsukoita on ilo katsella ja valmentaa."

25.07.2009 - Valmentaja Aimie - Taso 160 cm
"Olin odottamassa kentällä ratsukkoa, mutta kun saavuitte paikalle, vaikutitte kumpikin niin innottomilta hiukan sateisessa ilmassa, että päätin armollisesti siirtää valmennustuokiomme maneesiin. Doni vaikutti rauhalliselta ja innostui heti, kun näki minun hakevan puomeja. Ratsastaja, itse omistaja, Diamonte, taas vaikutti hermokimpulta suuren orinsa selässä. Huomautin asiasta ymmärtäväisesti heti alkuun sinulle, tallinomistajana minäkin kärsin enemmän tai vähemmän tällaisista stressitiloista. Käskin aloittaa lämmittelyn samalla kun rakentaisin radan. Tein pari pystyä, sarjan ja okserin. Kooltaan nämä olivat siinä 130 sentin paikkeilla. Pyrin tekemään tiukkoja ja hankaliakin käännöksiä, sillä halusin nähdä, millaiset kyvyt orilla olisi. Sivusilmällä seurasin ratsukon työskentelyä. Käskin ottaa raviin ja tehdä pohkeenväistöä ja avotaivutusta, jotta Doni saataisiin taipumaan hyvin. Orin askellus oli energistä ja silmät paistoivat tyytyväisyyttä. Toisin oli ratsastajan kohdalla. Irvistelit ja pohkeenväistöstä ei tullut oikein mitään. Doni vaikutti hämmentyneeltä, käytit aika kovia apuja ja koko olemuksesi oli kaukana rennosta. Käskin pysäyttää Donin ja ohjeistin sinua rentoutumaan. Hengitit syvään ja rauhoituit. Tämän jälkeen työskentely muuttui heti. Hetken päästä käskin teidät hyppäämään sarjan ja kaksi pystyä. Doni innostui heti ja sinkoutui matkaan heti. Henkäisin äänekkäästi, kun ori hyppäsi ketterästi sarjan toisenkin esteen. Pysty sujui hyvin reilulla ilmavaralla, jonka jälkeen oli luvassa tiukka käännös ja toinen pysty. Yritin huutaa, että ota raviin, sen verran tiukka käännös oli kyseessä. Jatkoit kuitenkin laukkaa ja vaikea käännös sujui erinomaisesti kissamaisen ketterältä orilta. Seuraavaksi hyppäsitte sarjan ja okserin. Sarja sujui tuttuun tapaan hyvin, mutta okserilla, joka oli esteistä isoin ja hipoi 140 senttiä, Doni epäröi hiukan, mutta sait orin hyppäämään, vaikkei ihan keskeltä mennytkään. Hyppäsitte vielä pari kertaa saman sarjan, kunnes okserikin sujui helposti. Lopuksi hyppäsitte koko radan. Ensin pystyt, joilla Doni pääsi todistamaan ketteryytensä, sitten sarja, jossa ori loikkasi sarjan toisen ilman yhtäkään laukka-askelta. Puomi ei kolahtanutkaan ja jatkoitte okserille. Donin silmät paloivat innostuksesta ja ori teki tunnin isoimman hypyn. Näytit yllättyvän hiukan, etkä muistanut antaa niin paljon ohjaa, kuin olisi ollut tarpeen. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä. Alussa oli vähän hankaluuksia, mutta heti kun rentouduit, Donikin muuttui heti joustavammaksi. Hypyt sujuivat hyvin ja keskityit silloin koko ajan. Yhteistyönne oli hienoa katseltavaa, kuten orin hyppytaidotkin!"

19.06.2009 - Valmentaja Sofia - Taso 160 cm
"Tänään ulkona oli sen verran kurja keli, että katsoin viisaimmaksi valmentaa teitä maneesin seinien sisällä. Vieraaseen paikkaan pelmahtanut Doni oli aluksi selvästi hiukan hämillään, pysähteli ja liikkui melkoisen jähmeästi ensimmäiset viisi minuuttia, kunnes rentoutui sen verran, että alkoi tepastella rohkeammin ja sulavammin askelin eteenpäin korvat hörössä. Siitä lähtien valmennus sujuikin kaikin puolin mallikkasti ja saumatonta yhteistyötänne oli ilo seurata. Suurimmaksi osaksi esteet ylittyivät varsin tyylipuhtaasti, mutta kaksi noin 120-senttistä viuhkaa osoittautui yllättävän pulmalliseksi - Doni kun ponnisti joka kerta liian kaukaa, minkä seurauksena oli valtava jättiloikka jonka aikana menetit poikkeuksetta tasapainosi. Tämä puolestaan häiritsi oriin suoritumista seuraavista esteistä, joten asiaan oli ehdottomasti puututtava. Ongelma poistuikin asetettuani ponnistuspuomin esteiden eteen ja sen jälkeen hyppääminen sujuikin kuin ruusuilla tanssien, ellei oteta huomioon viimeisimpiä tyylivirheitä ratsastajan istunnassa käsien osalta."

29.04.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 120 cm
"Päätit harjoitella hieman isompia ratoja, joten minut luonnollisesti raahattiin mukaan. Alkuverkasta asti teitte hyvää työtä, vaikkakin Doni oli jotenkin rauhattoman oloinen. Siirryit tekemään paljon kaikkia voltteja, takaosankäännöksiä, etuosankäännöksiä... Orisi oli nyt jotenkin keskittyneempi, joten siirsit ratsusi raviin. Doni ravasi nyt ihan hyvin, ei kiirehtien mutta ei vetelehtienkään, enemmänkin tahdikkaasti. Teit silti paljon kaarevia uria, vaikka tarkoituksesi oli varmaankin enemmän asetuksen ja joustavuuden haku. Sitten siirryttiinkin jo puomeille. Doni laukkasi niille, vaikka piti ravata. Koreasti se hyppäsi koko neljän puomin sarjan yli, mutta itse lensit vähemmän koreasti maahan. Sitten vaan uudestaan selkään, ja puomit nyt ravissa kiitos. Doni oli nyt aika täpinöissään, mutta pysyi (rimaa hipoen) hanskassa. Sitten jo esteille, jossa sai mennä laukkaa. Donin laukka oli hyvän tahdikasta, joten hyppäsimme heti ensiksi noin viidenkympin pystyn. Ratsusi ylitti esteen hyvällä tyylillä, emmekä jääneet pilkkua viilaamaan vaan siirryimme haastavampiin tehtäviin. Seuraavaksi olisi nimittäin 70-90 cm esteitä, ensin seitsemänkympin kolmoissarja, sitten kahdeksankympin okseri ja lopulta yhdeksänkympin pysty. Doni suoritti tehtävän hyvin, vaikka se aina ottaa yhden pienen askeleen ennen estettä. Muista pohkeet siis, lähelle hevosta! Uudestaan tullessanne suorituksenne oli lähes täydellinen. Hieman nyt kaaressa voisi ratsastaa enemmän pohkeilla kuin ohjilla, mutta muuten hyvin tasainen suoritus. Sitten harjoteltiin vielä muutamaa yksittäistä. Korottelin niitä sitä mukaa, kun suorituksenne alkoi näyttää hyvältä. 120 cm korkeudessa Doni hyppäsi aivan kuin hypättävänä olisi joku risukasa, se hyppäsi nimittäin hyvin ilmavasti ja rauhallisesti. Hyvä, kiljuin ja hääsin teidät pois maneesistani."

29.03.2009 - Valmentajana Lilly - Taso Vaativa B
"Doni asteli maneesiin joustavin askelin, pää kaarrella ja voimakkaasti alleen polkien. Käveltyänne alkukäynnit aloitimme verryttelyn temponvaihdoksilla, volteilla, muilla kaarevilla urilla ja pysähdyksillä. Doni oli alusta asti kuuliainen, ja totteli käskyjäsi muita mutkitta. Siirryimme avotaivutuksiin ja Doni taipui hyvin samalla hyvässä muodossa kulkien. Tosin muutaman kerran Doni meinasi karata uralta, mutta niinhän käy joskus kaikille. Muutaman avo- ja sulkutaivutuksen jälkeen harjoittelimme peruutuksia. Doni peruutti hyvin, ja suoraan. Jatkoimme vielä hetken sulkutaivutuksia. Käskin teidät kahdeksikolle, ja ohjasit Donin pyöreälle, täydelliselle kahdeksikolle. Käskystäni nostitte laukan, ja aina ympyröiden leikkauspisteissä vaihdoitte laukan. Doni toimi hyvin, vaikkakin muutaman kerran laukanvaihdos oli hiukan nykivä. Donin askeleet olivat joustavat ja liidokkaat. Aloimme suorittamaan Vaativan B:n kouluohjelmaa. Ensimmäisenä oli siis vuorossa pysähdys, tervehdys ja harjoitusravia. Istuntasi oli joustava, ja aloitte suorittamaan avotaivutusta. Doni taipui hyvin ja oli kuuliainen. Seuraavana oli puoliympyrä ja sulkutaivutus. Ainakin tähän mennessä Donin suoritus oli miltein täydellinen! Lisätyn ravin jälkeen vuorossa oli harjoitusravia, ja avotaivutus oikealle. Doni suoriutui taas täydellisesti. Teitte puoliympyrän, ja taas sulkutaivutuksen. Lisätyn- ja keskikäynnin jälkeen pysähdyitte ja peruutitte viisi askelta. Välittömästi nostitte laukan, ja ylitittte pituushalkaisijan samalla laukkaa vaihtaen. Jatkoitte laukassa keskiympyrälle ja siitä edelleen uralle. Ylititte taas pituushalkaisijan ja vaihdoitte laukan askeleessa. Siirryitte pituushalkaisijalle, pysähdyitte tervehditte ja jatkoitte käynnissä uraa. Doni oli huikea! En voinut kuin kehua teitä. Loppuverryttelyiksi teimme avotaivutuksia, sulkutaivutuksia, temponvaihdoksia ja pysähdyksiä. Hiukan voisit istuntaasi korjailla, sillä kätesi ovat hiukan liian edessä. Muuten olette täydellinen pari."

29.03.2009 - Valmentajana liituorava - Taso Vaativa B
"Tänään komeaa nuorta rautiasta Donia valmentamassa. Olit jo lämmitellyt orin ja se kulkikin ihan hyvässä muodossa kaula kaarella. Tunnin aiheena olisi taivutukset ja koottu laukka ja joten kävimme heti hommiin. Kun pistin teidät menemään voltteja, niin Doni alkoi kunnolla ottamaan alleen ja meni tosi hyvässä peräänannossa. Sulkutaivutuksista aloitimme ensin. Ne menivät muuten hyvin, mutta pohjetta olisit voinut käyttää hiukan enemmän, jotta Doni oikeasti taipuisi eikä vain kulkisi osittain liikkeen mukaan. Toisella kerralla annoitkin oikeat avut ja nätti sulku tuli. Sulkutaivutusten välillä otimme kootun laukan, joka sujui Donilta täydellisesti. Hienoa, huusin teille. Avotaivutuksia Doni ei olisi enää jaksanut mennä ja niistä tulikin pientä kränää. Lopulta Doni hermostui niin, että alkoi hyppimään pystyyn kiukuissaan. Donin tunteneena osasit kuitenkin korjata tilanteen ja sait lopulta orin näyttämään ihan ookoon avon. Parantamisen varaa olisi kyllä ollut. Koska aikaa tuntui jäävän niin paljon, niin menitte kerran vaikean been ohjelman. Suoritus oli nätin näköistä, avotaivutuksissa meinasi vain taas Doni hermostua. Kuitenkin olisitte ehkä sijoituksille suorituksella päässyt. Osasit ratsastaa hyvin Donilla ja apusi oli herkät ja yhteistyö näytti pelaavan melko hyvin. Loppukäynnit käytiin maastossa kävelemässä, josta Doni näyttikin nauttivan kun aurinko paistoi."

28.03.2009 - Valmentajana Pihlaja - Taso 100 cm
"Doni tepsutteli saliin suurin elkein. Se heilutteli päätään, hirnui, steppaili ja kuikuili tammoja kaula pitkänä. Sinulla oli täysi työ pitää raisu ori kurissa. Olit jopa hieman kiukkuinen, ja lopulta Doni tajusikin yhteisen hyvän vuoksi olla rauhallisempi ja kulkemaan enemmän avuilla. Se alkoi asettumaan kunnolla, lopetti kulmien pelkäämisen ja meni hyvin peräänantoon alleen polkien. Sinä toisin pidit aika kovaa ohjaa. Kankien kanssa se ei ollut kivaa katsottavaa, ja käskin sinun löysätä tuntumaa edes hitusen. Kun lopulta et enää kiskonut raukkaparkaa suustaan, alkoi sekin olla joustavampi ja liikkui nyt paremmin. Itse rentouduit, istuit syvälle satulaan ja teit kaiken niinkuin piti. Sitten esteille! Ensimmäisillä puomeilla jo orin innostus alkoi. Se hörisi kuuluvasti ja harppoi pitkin askelin puomien yli. Kerran Doni hyppäsi jopa kahden puomin yli. Kun sait istuntaa tiivistämällä orin kuriin, se alkoi osoittaa hyvää uskollisuutta. Nostin viimeisen puomin matalaksi, viidenkympin ristikoksi. Doni laukkasi sitä kohti tasaisesti, ponnisti ilmavaralla ja laukkasi esteen jälkeenkin hyvin. Nostin estettä pikkuhiljaa, kunnes se oli metrin korkuinen risukasa. Ori hyppäsi sen hökötyksen sulavasti, laskeutui tasaisesti ja meinasi hypätä toisen samanlaisen sarjaan. Sitten aloimme harjoittelemaan laukanvaihtoja esteillä. Ensin este ja vaihto, puolikas ympyrä vasemmalle, toinen este ja vaihto, puolikas ympyrä oikealle. Sitten kolmas este ja vaihto, tiukka käännös vasemmalle. Doni oli hyvin kuulolla, vaihtoi laukat aina ajallaan ja vikalla esteellä ei ilmennyt mitään ongelmia suunnan vaihdoksessa. Sinulla ja Donilla oli yhteinen sävel alusta asti, jonka ansiosta ongelmia ei tullut."