30.08.2019
"Miksi taluttaa yksi kerrallaan, kun voimme vain rakentaa kujan?" kysyin retorisesti. Thomas katsoi minua epävarmasti, Daan vain huokaisi syvään. "Jos ne kerta ovat laitumella tulleet sopuun keskenään, miksi ne eivät osaisi mennä karsinoihinsa nätisti?" kysyin innostuneesti. "Eihän ne kaikki samalla laitumella ole", Daan sanoi tympääntyneenä. "Niin no eiväthän ne ole, mutta yksi laidun kerrallaan", sanoin innokkaasti. Daan tuhahti, Thomas vaihtoi painoaan jalalta toiselle.
Aidan rakentamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Osan langoista pystyi virittämään puiden väliin, mutta toisinaan jouduimme pystyttämään ihan tolppia maahan. Miehet eivät selkeästi arvostaneet tätä lisätyötä, mutta minä päätin suhtautua asiaan positiivisesti. Hikisten minuuttien jälkeen tolppien pystytys oli ohi, ja olimme jopa saaneet langat laitumien porteille asti. "Ne haluavat selkeästi takaisin talliin", sanoin portilla tungeksivia hevosia katsellen. "Tai sitten ruokaa", Daan sanoi. Thomas päästi jonkun äänen, joka saattoi olla naurahdus.
Thomas päätyi portinvartijaksi, minä ja Daan toimimme paimenina. Tie oli avoin, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lokkikin rääkäisi hyväksymisen merkiksi. Heilutin kauempana olevalle Thomakselle kättä, ja mies avasi portin käskystä. Hevoslauma rynnisti avonaisesta portista, melkein jyräten Thomaksen. Hermostuneesti katselin, kuinka Diili johti laumansa kohti tallia. Kokenut tamma kulki nokkavasti kaula pystyssä, ravaten elegantisti häntä tötteröllä. "Miksi se ei ole koskaan samanlainen minun kanssani", tuumin mielessäni. Iäkkään tamman viisaus oli kerrankin tarpeen, muut tammat kun seurasivat tuota rautiasta tammaa kurinalaisesti. Olin jo hykertelemässä onnistunutta urakkaa, kunnes satuin näkemään jäljessä pyörivän kolmikon. Ujo Remi korskui kivetyksellä, peruuttaen kohti laidunta. Sen perässä oli Shantar varsansa Silberin kanssa, kummatkin katselivat Remin touhuja valppaina. "Menkää nyt siitä", murahdin hevosille, heiluttaen käsiäni Remin takana. Sivusilmällä näin, kuinka Thomas avasi toisen portin kaukaisuudessa. "Apua", sanoin hiljaiseen ääneen.
Toisella laitumella ei ollut viisasta Diiliä johtamassa laumaa. Ensimmäisenä portista rynnisti Kärmy, jonka ovela katse lukittautui varsin pian Remiin. Ruunikko tamma pärskähti, ja lähti kohti kimoa tammaa puhisten. Remi ei edes tämän eleen nähtyään tajunnut liikkua eteen, vaan tamma tuijotti vieläkin kivetystä ja suihkulähdettä silmävalkuaiset vilkkuen. Vasta kun Kärmy upotti hampaansa Remin takapuoleen, tajusi tamma tulleensa saarretuksi. Yritin jo juosta väliin, mutta kimo tamma kääntyi ketterästi ympäri ja nousi saman tien pystyyn Kärmyä vasten. Ruunikko tamma vastasi haasteeseen itse loikkaamalla pystyyn, teatraalisen korinan kera. Muut tammat väistivät tätä taistelevaa kaksikkoa sieraimet suurina, mennen kohti tallia. Kuulin sivukorvalla Daanin kysyvän äänen tallin uumenista, mutta olin liian keskittynyt Remiin ja Kärmyyn. Juuri kun olin tarttumassa raippaan erottaakseni kaksikon, päätti Shantar puolustaa itseään ja mottiin jäänyttä varsaansa. Kipakasti hirnuen Shantar potkaisi Kärmyä, antaen Remille tilaa perääntyä.
Loppujen lopuksi Remi tuli takaisin talliin harja sekaisin, sitten paikalle saapui Shantar ja sen varsa Silber noyryytetty Kärmy vanavedessään. Kärmy meinasi vielä jäädä käytävälle norkoilemaan, mutta Daan ohjasi tamman omaan karsinaansa minun avustuksella. Samalla myös Thomas tuli paikalle, näyttäen nololta. "Luulin, että halusit portin auki vilkutuksellasi", mies sanoi kasvot punaisina. "Pomo ei varmaan tiedä itsekään mitä hän halusi", Daan sanoi. "No, kaikki ovat nyt tallissa", sanoin. Hevoset söivät rauhallisesti ruokiaan, mitä nyt Remi ja Kärmy näyttivät vähän pöllytetyiltä.
19.09.2017
1-vuotiaat
Ensimmäisenä paikalle oli saapunut Katariina Suomesta. Yritin haroa räjähtäneen näköisiä hiuksiani, en todellakaan halunnut antaa huonoa ensivaikutelmaa. Auton pysähtyessä olin sanomassa jotain pahoitteluita säästä, mutta nainen käveli reippaasti luokseni kättelemään. Hän vaikutti olevan innoissaan, oli keli sitten millainen. Hengähdin helpotuksesta, lähtien pian talsimaan kohti hevosautoa Katariinan jalanjäljissä. ”Mimmi on ollut vähän levoton autossa, raukka ei tykkää olla yksin”, nainen sanoi ääni sympatiaa tihkuen. Reissu ei selkeästi ollut helppo tälle parivaljakolle. ”Haen Pihlan tallista, jotta Mimmi pääsee mahdollisimman pian laitumelle”, totesin sovittelevasti. Pihalle kirmaava Blondi-koira vei kaiken huomion, joten pystyin jättämään Katariinan ja huolestuneen oloisen Mimmin keskenään.
Pihla mutusti takkiani hyvin keskittyneenä. Tamma ei tuntunut huomaavan, että pihalla oli hevosauto uuden tuttavuuden kera. Tamma lähinnä punki toiseen suuntaan, yrittäen keksiä uutta tekemistä. En voinut muuta kuin hymähtää, Pihla muistutti niin paljon sukulaistaan Vitaa. ”Otan Mimmin pois autosta”, Katariina sanoi innokkaasti. Nainen oli virtaa täynnä, vaikka matka oli ollut pitkä ja raskas. Olisipa minulla yhtä paljon energiaa, tuumin. Pihla tajusi vieraan hevosen läsnäolon vasta sitten, kun kimoutuva tamma seisoi sen edessä. Mimmi hirnui kaihoisasti, värisyttäen sieraimiaan. Pihla lopetti takkini jauhamisen, mutta se ei saanut mitään ääntä suustaan. Tamma taisi järkyttyä perinpohjaisesti, tuumin. Naurahdin ääneen, sitten lähdin taluttamaan Pihlaa laidunta kohti. Tamma koikkelehti kuin mikäkin arojänis, katsoen perässään kävelevää Mimmiä aivan turhan uteliaasti. Mimmi oli kiitämässä kovaa kyytiä eteenpäin, Katariina sai tosissaan pidellä tammaansa. Se ei selkeästi halunnut päästää laumatoveria pois silmistään.
Daan oli portinvahtina, mies ei tosin jaksanut pahemmin katsettaan nostaa. ”Hei, voitko edes sanoa hei hänelle?”, sihahdin hiljaa. Daan pärskähti, sitten hän nyökkäsi Katariinalle melkein kohteliaasti. Poskeni punottivat hieman häpeästä, mutta toisaalta tiesin Daanin asenteen – mies ei jaksa olla kohtelias, jos hänestä ei siltä tunnu. Päätin antaa asian kuitenkin olla, sillä halusin keskittyä näiden vuosikkaiden touhuihin.
Päätös oli hyvä, sillä rauhallista rauhallisempi Pihla päätti yllättäen tehdä ison loikan laitumelle päästyämme. Mimmi matki tammaa, retuuttaen sekin taluttajaansa. Katariina irvisti minulle pirteästi, nyökäten. Me kummatkin avasimme riimujen niskahihnat samanaikaisesti, päästäen villipedot irti. Olisin odottanut jonkinlaista kiljumista, mutta tanner vain tömisi, kun tammat nelistivät pitkin ruohikkoa. Kummatkin olivat kovaa kyytiä kimoutumassa, ne olivat myös melkein saman kokoisia. Pihlalla taisi olla vähän pidemmät jalat, mietin. Katariina hymyili onnessaan vieressäni, katsellen tammaparivaljakon laukkaamista. Ne selkeästi nauttivat päästessään laitumelle. Mimmi ei ollut enää stressaantuneen oloinen, se kirmasi häntä tötteröllä Pihlan vieressä. Vähitellen tammat siirtyivät käyntiin, sitten niiden päät upposivat ruohikkoon. Taisin kuulla muutaman vingahduksen, mutta jo nyt parivaljakko näytti viihtyvän loistavasti keskenään.
2-vuotiaat
Olimme kävelemässä Katariinan kanssa takaisin tallipihalle, kunnes yllättäen auton etuvalot valaisivat suihkulähteen veden. ”Viveka taitaa tulla seuraavaksi paikalle”, sanoin Katariinalle. En kerennyt sanoa muuta, sillä autosta pihalle kirmasi kaksi pikkutyttöä. Hetken aikaan olin pöllästynyt, sitten ratin takaa esiin nousi määrätietoisen oloinen nainen. ”Tinja ja Riina, ette lähde juoksentelemaan noin”, nainen sanoi topakasti. ”Taidat olla Viveka”, sanoin hänelle kätellen. ”Kyllä olen, otin myös tyttäreni mukaan reissuun”, Viveka sanoi. ”He halusivat ehdottomasti nähdä, kun Ruusu pääsee laitumelle”, hän jatkoi. Tytöt virnistivät innoissaan.
”Voisin auttaa portin kanssa, edellinen portinavaaja ei näyttänyt kovinkaan innokkaalta”, Katariina sanoi käteltyään Vivekaa. Yritin selittää Daanin oudon luonteenlaadun, mutta en saanut mitään sanaa suustani. Katariina lähti hymyillen porttia kohti Blondi-koiran kanssa, katsoen samalla oman tammansa laiduntamista. ”Otetaanko Ruusu ulos autosta?” kysyin kolmikolta. Pienin tyttö hihkui kovasti.
Suomenhevostamma asteli ramppia pitkin rymistellen, sitten se nuuhkaisi ilmaa ja hätkähti viereistä suihkulähdettä. ”Noh, et sinä kotona mitään säiky”, Viveka sanoi. Tytöt katselivat Ruusua kauempaa, mutta he selkeästi halusivat silittää hevosia. ”Käydäänkö hakemassa yhdessä Ruusun laumatoverit”, kysyin tytöiltä. Vanhempi tytär oli selkeästi odottanut kutsua talliin, mutta nuorempi katseli Ruusua keskittyneesti. ”Tinja, mene vain”, Viveka sanoi minua seuranneelle tyttärelle. Tinja taisi huomata oviaukosta kurkistavan esteponin Nornin.
”Ruusu varmaan syö koko laitumen tyhjäksi”, Tinja sanoi minulle pirteästi. ”On tämä Shantar myös aina nälkäinen”, sanoin tytölle. Riimunnarussa kiinni oleva Shantar tepasteli perässäni kuuliaisesti, katsellen hevosautoa tutkivasti. Daanin taluttama Sora lampsi melkein flegmaattisesti. Nämä kaksi tammaani ovat poikkeuksellisen rauhallisia puoliverisiksi, mutta Ruusu oli vielä rennompi. Se katseli tammoja melkein välinpitämättömän oloisesti, seisoen paikallaan sievästi. ”Mennäänkö?” Viveka kysyi. Nyökkäsin, lähtien taluttamaan Shantaria kohti toista laidunta. Daan käveli perässäni murjottaen, Viveka piti Ruusun kanssa jonon häntäpäätä. ”Katariina, voitko vahtia lapsia?” kysyin portin kohdalla. Nainen nyökkäsi, ohjaten Tinjan ja Riinan luokseensa. ”Kiitos”, Viveka sanoi hymyillen.
Shantar, Sora ja Ruusu olivat huomattavasti rauhallisempia kuin Pihla ja Mimmi. Kun kolmen tamman riimut otettiin pois, ne aluksi vain haistelivat ilmaa. Ruusu päätti ottaa ensimmäisenä ohjat omiin käsiinsä ja pärskähti Shantarille. Kulomusta tamma väisti, siirtyen ruohomättäälle. Hetken aikaa jo luulin, että dramaattinen laitumelle lasku oli kuin mikä tahansa normaali tapahtuma. Rauhallistakin rauhallisempi Sora päätti yllättää. Ensin se kaarsi kaulansa, sitten lähti ravaamaan. Shantar lähti perään hetken epäröinnin perään. Ruusu katseli kahden tamman hölkkäämistä pohdiskelevasti, sitten se nosti laukan. Puoliveriset korskahtivat kummatkin ja nekin siirtyivät laukkaan. Lopuksi kolmikko laukkasi yhden kierroksen ajan, sitten niiltä loppui puhti. Shantar tarkkaili Ruusua silmäkulmastaan, Ruusu päätti piehtaroida ja Sora söi melkein maanisesti ruohoa.
Loppuilta meni hevosia katsellessa, tallia kiertäessä ja iltapalaa syödessä. Olin varannut vierashuoneet päätalosta, joten mikään kiire ei ollut tien päälle. Onnistunut tapahtuma sai minut vihdoin ja viimein rentoutumaan kunnolla, etenkin kun Daan päätti ilmaantua paikalle kerrankin sosiaalisena.
